On tuntunut jotenkin turhalta kirjoittaa tänne mitään. Omat jutut kuulostaa niin pieniltä ja merkityksettömiltä. Mutta kuinka kauan on oltava hiljaa? Kunnes taas tapahtuu jotain käsittämätöntä ja omaa elämääni suurempaa? Vai jatkuuko elämä tästä? Mennään eteenpäin ja ollaan ehkä taas hiukan erilaisia. Pikkuisen viisaampia tai kyynisempiä. Katsellaan uusin silmin.
Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!
Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.
Loppuviikosta tarjoutui mahdollisuus viettää pari Helsinki-Päivää. T lähti perjantaina keikalle ja ängin itseni mukaan. Ihastelin Suomenlinnaa sillä välin kun mies hoiteli työjuttuja, kiertelin kaupungilla ja nautin vapaudentunteesta. Nukuin hotellissa paremmin kuin olen nukkunut kolmeen vuoteen. Autuaan tietämättömänä maailman tapahtumista.
Launataina vielä kaupunkikierrosta kahdestaan, ja tuloksena kiva miniloma ilman ennakko-odotuksia ja turhia suunnitelmia. Pitää ehdottomasti ottaa uusiksi!
Tähän viikkoon on mahtunut verhojen ompelua, silitystä ja ripustelua. Ihanien ystävien vierailu, grilliherkkuja ja kahvihetkiä auringon alla.
Bambille löytyi vihdoin isä. Siellä se oli kaupungissa, Ombrellinon hyllyllä noutajaansa odottamassa. Onnellisesti nyt kaikki yhdessä kaapin päällä.
Viime päivinä on tuntunut hyvältä pitää rakkaimmat lähellään. Olla yhdessä ja onnellisina. Muistaa olla kiitollinen.
***
Mukavaa viikkoa ja aurinkoa teille! ♥
ReplyDeleteOn aika pysähtyä ja surra ja on aika jatkaa ja uskoa. Pelko, suru, epäusko, viha, katkeruus lamauttavat. Annan järkytyksen koskettaa, ravistella. Tänään tahdon jatkaa ja uskoa tulevaisuuteen. Kiitollisempana elämälle.
ReplyDeletejaksamista,
elwira
ps. bampi-pappa on söpö - niin banaalilta kuin tuokin lause tämän päivän maailmassa kuulostaakin...
Ihana viikko! Bambi oli ihan must löytö. Suunnittelenkin kanssa miehen kanssa Helsingin reissua, mutta pitää pysytellä kaupoista ja kirppiksistä kaukana, kun just yritän vähentää roinaa. Mukavaa loman jatkoa teille!
ReplyDeleteHirmutekojen jälkeen luovuttaminen on voiton julistamista pahuudelle. Annetaan siis hyvän kiertää vielä entistä enemmän ja iloitaan elämästä!
ReplyDeleteNyt on sitten koko Bambi family koossa vai ajattelitko lisää lapsia? Hauska.
Onneksi on myös niitä pieniä, ja suuria hyviä asioita. Ja elämä jatkuu. Bambi-perheessäkin. Paljon aurinkoa teille!
ReplyDeletePieni Lintu: Kiitos, sitä samaa sinne ♥
ReplyDeleteElwira: Mutta ehkä sitä baanaania tarvitaan. Eihän ne kamaluudet maailmasta vatvomalla poistu, eivät myöskään vaikenemisella. Ehkä vain pitää osata ajatella valoisia ja turhia juttuja tähän kaiken synkkyyden keskelle ja saavuttaa jonkinlaisen tasapainin, jonka kanssa voi elää.
Selma: No siis munkaan tosiaan pitänyt mihinkään shoppailemaan mennä, mutta niin vaan tuli kierrettyä putiikit mokosta mulberryyn :)
No nyt on stockmann muuttunut tokmanniksi, joten paluu arkeen tulee halvaksi :D
Kultsin kämppä: Näin se taitaa olla. Annetaan siis hyvälle ruutuaikaa :)
Mietin, että bambi perhe on nyt kuin meidän perhe. Näin taitaa siis olla ihan hyvä :)
Linnea: Onneksi. Aurinkoa sinnekin ♥
Ihana bambiperhe koolla! Onneksi kauheuksien vastapainona on aina jotain hyvääkin. Uskon, että hyvän ja pahan suhde on vakio.
ReplyDeleteMukavia loppuviikon hetkiä!
hei emilia! mulle on kertynyt muutama kenkälaatikko ja ihastelin noita sun laatikoita taas ja kovasti tekis mieli tehdä omistakin hienot! mistä oot löytänyt noin ihania papereita?
ReplyDeleteHuih sinähän olet saanut paljon aikaiseksi. ompeluksia ja kaikkea! Niin ja uskon, että hotelliunet teki terää <3
ReplyDeleteOli kyllä aika vaikeaa aluksi löytää blogiin mitään järkevää kirjoitettavaa viikonlopun kauheuksien jälkeen (ja minua kyllä kosketti Amy Winehousen menehtyminenkin, sillä todella pidän hänen musiikistaan). Toisaalta nämä pienet hömpänpömpät auttavat sitten mieltä palautumaan ilmoisten asioiden pariin vastapainoksi. Ei siinäkään mitään pahaa ole :)
Söpöliinit bambit teillä.
Hanni: Niinhän se taitaa olla :)
ReplyDeleteMukavia päiviä sinne myös!
Ano: Olen päälystellyt laatikoita sekä kankailla, että tapeteilla. Kankaista on esimerkiksi helppo löytää kivoja kuoseja ja värejä. Pitää vaan muistaa pohjamaalata laatikot, koska kankaasta kuultaa helposti tekstit läpi.
Kivoja papereita on esim. rie elise larsenilla ja bungalowilla.
Saat varmaan nättejä laatikoita :)
Sara: Joo, me miehen kanssa just puhuttiin, että tuo Amyn kuolema jäi kyllä noiden muiden uutisten jalkoihin. Pidetään siis tuosta musiikista myös kovasti.
Ja ihan totta nämä hömpänpömpät on kyllä sitä elämän suolaa. Ettei mene elo liian vakavaksi :)
Heippa Emilia...
ReplyDeleteMulla on niin samoja kokemuksia hoellissa vietetystä yöstä, että oikein aamulla ihmettelin, että voiko oikeasti olla näin pirteä, kun saa nukkua hyvin...Hyvä, kun tungit itsesi mukaan ja löysit noin upean bambi iskän reissulta, taisi olla reissun tarkoitus, hyvien unien lisäksi:)...niin kaikella on tarkoituksensa, mutta viime päivien tapahtumista kyllä saa miettiä sitä tarkoitusta hyvin pitkään???? Siltikin uskon, että hyvä voittaa aina pahan, mutta mikä hinta sillä on on nyt ollut, sitä ei voi käsittää, ei mitenkään:(...
Aurinkoista viikon jatkoa teille...
Hm...tiedäthän että usein noihin tuontileluihin ja koristeisiin käytetän aitoa karvaa tai nahkaa joka on hankittu kovasti kärsineiltä oikeilta eläimiltä. Toivottavasti bambisi ovat keinokarvaisia...
ReplyDeleteKaunis juttu.
ReplyDeletePieni loma tekee aina terää. Mä odotan TOSI paljon mun tulevia kuukausittaisia vapaita. On ihan luxusta, kun en ole tottunut saamaan omaa aikaa oikein koskaan...
Näistä viime päivittäisistä tapahtumista...en tiedä mikä mussa vikana, mutta en ole järkyttynyt. Jotenkin olen kylmentynyt tai kovettunut...en tiedä. Niin paljon pahaa ja kamalaa tapahtuu, että sitä vaan jotenkin turtuu. Ei jaksa enää surra eikä huolestua.
Tiedätkö mitä tarkoitan?
Maailma on vaan hullu paikka, mutta samalla niin ihana. Sitä yrittää kuitenkin suojella läheisiään ja pitää rakkaat vielä lähempänä. Ehkä sitä pysähtyy juuri niin, miettien rakkaitaan. Ja miettien mikä on tärkeintä.
Sanna-Riikka: Mä en oikeasti herännyt hotellissa edes korvan vieressä piippaavaan puhelimeen tai siihen kun tee tuli keikalta. Ihan ihme syväuni :)
ReplyDeleteJoo on nää tapahtumat kyllä sellaisia, että niiden käsittäminen on vaikeaa. Siis meille aikuisillekin, saatika lapsille.
Ano: Hmmm.. Jep, tiedän. Ja ostan ihan tekokarvaroinaa :)
Anrinko: Sä sanoit sen. Sen mitä mä en ole uskaltanut oikein sanoa. Että jotenkin en jaksa järkyttyä sillä tavalla kuin sillon suomen ensimmäisten tapausten kohdalla. Jotenkin tälläistä "osaa jo odottaa" vaikkein sitä yhtään tietysti toivo.
Jotenkin on tajunnut miten kamala ihminen voi olla, ja mikään ei yllätä. Silti näitä asioita on myös vaikea ymmärtää. Siis sitä miten se koskettaa niitä, jotka ovat rakkaansa menettäneet. Ei sitä tuskaa pysty kuvittelemaan, tai sitä pelkoa, joka norjalaisissa nyt asuu.
Mutta onneksi on niin paljon hyvääkin. Tässä maailmassa ja ihmisissä myös :)