Jotain ihan muuta

Eilen siivoillessani ja järjestäessäni Niilon vaatekaappia kevätkuntoon, tuli mieleeni lastenvaateblogit.
Voin rehellisesti sanoa, että aikoinaan itse kun blogeihin tutustuin, en edes tiennyt moisia olevan. En tiedä onko niiden määrä hurjasti kasvanut, onko ilmiö vielä tuoreempi kuin sisustusblogit, vai enkö vain noteerannut niitä.
Tässä taannoin siskoni (joka ahkerasti seuraa lastenvaateblogeja) surkutteli, kuinka moni blogi oli sulkenut ovensa ilkeän keskustelupalstakritiikin myötä. (Omasta mielestämme) me kaksi universuminen välkyintä tietenkin analysoimme tätäkin ilmiötä. Että mikä ihmisiä vaivaa!?
Nainen on naiselle susi, sen nyt tietää jokainen joskus naisvaltaisella alalla työskennellyt, ja moni muukin. Mutta, että äiti-ihmiset ruotivat toisten lapsien ulkonäköä, nimiä ym., se menee yli hilseen. Kamalaa, jos luokan 20 Jani-Petteriä erottaisi toisistaan vain numerolapuista. Eikös juurikin vanhempian tehtävä ole valistaa lasta erilaisuudesta ja opettaa kunnioittamaan kaiken kokoisia, näköisiä ja nimisiä ihmisiä. Tai olla puuttumatta toisen vaatetukseen. Eikö ylipäätään naisilla, ja varsinkin äideillä, ole ihan omanlainen hoiva ja suojelugeeni, josta riittää kaikille lapsille. Luulin, että lapsiin kohdistuva vääryys on asia joka nostaa (lähes) naisella kuin naisella niskavillat pystyyn ja kynnet esiin.

Itse seuraan joitakin lastenvaateblogeja. Ehkä lähinnä yleisen juohean jutun vuoksi, en niinkään vaatteiden. Ihastelen kyllä persoonallisia itsetehtyjä lastenvaatteita, ja harmittelen, kun omat taidot ja aika (=viitseliäisyys) ei riitä. Saatan nähdä vaatteen, josta voisin pitää omalla lapsellanikin, tai saatan olla näkemättä. Hitto vie, eihän kaikesta tarvitse tai kuulukkaan pitää niin paljoa, että se on pakko saada myös itselle.
Itsestäni ei ikinä tulisi lastenvaatebloggaria. Oma äidillinen itseluottamukseni ei kestäisi sitä, että että joku ruotii lastenkasvatustani, tai kykyäni vaatettaa lapseni. Ei, siinä menee raja. Olen aikalailla kovaksi keitetty, mutta äitiys on jotain niin pyhää ja herkkää, että sen satuttaminen koskee eniten. Sitä paitsi, meillä vedetään haalarin päälle tänäänkin Tokmannilta ostetut kurahousut ja -kintaat. :)
Nostan hattua (noin niin kuin kuvitteellisesti) kaikille niille naarasleijonille, jotka loanheitosta huolimatta jaksavat innokkaasti blogata lasten pukeutumisesta. Edelleen poimin vinkkejä ja kokemuksia. Tietysti varsinkin poikien pukeutuminen kinnostaa, mutta luen mielelläni myös käytännön kokemuksia esim. mitoituksesta, koska monesti päädyn tilaamaan vaatteita netistä.

Tasapuolisuuden nimissä ensimmäinen (ja todennäköisesti viimeinen) lastenvaatebloggaus myös minulta:
Kyläily- ja kaupunkivaatteina pidän Vaahteranmäen Eemeli -tyylistä. Kaulukseton paita on enemmän mieleeni kuin kauluksellinen. Kivat mitäänsanomattomat ja helposti yhdisteltävät värit. Niistä pidän.
Kotona leikkivaatteina pidetään mahdollisimmän värikästä trikoota, veluuria, froteeta ym. mukavaa. Sijoitin ne, sekä yövaatteet, nyt alahyllyille, jotta pikkukädet yltävät itse valitsemaan.
Kaapissa on joitakin uusia keväthankintoja vielä täysin koskemattomana ja muutama lahjavaate, joissa laputkin ovat yhä paikallaan. Siis kevättä ja kevätkelejä odottamassa.

Muutama vaate, jotka jäivät Zaran reissulla hyllyyn, mutta myös takaraivoon.

Ja muutama kenkävaihtoehto, koska kenkien hankinta on seuraavana listalla.

Kaikki vaatteet: Zara. 

Kengät: 1.Bisgaard  2.Petit By Sofie Schnoor  3.En Fant  4.Bisgaard

Sen pituinen se! Nimittäin tämän lastenvaateblogin tarina :)
Mutta kommenttiboksissa voi mainostaa omaa lastenvaateblogiaan. Minulta kun on varmaan jäänyt monta kivaa löytämättä :)

***