tiistaina 16. maaliskuuta 2010

Kuin tilauksesta

Tulin kertomaan, että hengissä ollaan!

Teknisistä syistä minulle tuli parin päivän totaali paussi bloggaamisesta. Aluksi pystyin kakkoskoneelta kommentoimaan teidän juttujanne, mutta sitten sekosi koko bloggeri ja samalla sähköposti. En tiedä, miltä blogini muiden koneilta näyttää, mutta omani kertoo, että kaikkien vanhojenkin postausten kuvat ovat heittäneet ihan härän pyllyä! Todennäköisesti nuo kapeat kuvat eivät tälläkään kertaa pysy rinnakkain. (Ideoita, miten saada homma toimimaan?)
Mutta, ei voi mitään. Tästä jatketaan!

Edellisessä postauksessa pohdein bloggaamista. Kiitos kun kerroitte mielipiteitänne. Oli kiva kuulla, ettei aiheesta toiseen hyppiminen ole lukijoille ongelma.
Olen tässä miettiessäni tullut siihen tulokseen, että en kuitenkaan voi blogillani kaikkia miellyttää, joten siihen ei edes kannata pyrkiä. Jatkan fiilis pohjalta, kirjoitan niin kuin kulloinkin parhaalta tuntuu. Ja aiheesta joka kulloinkin tuntuu parhaalta!
Parin päivän pakkotauko tulikin siis aivan kuin tilauksesta, ja juuri oikeaan aikaan!

Koska ehdein jo luulla, että kaikki kuvatiedostoni ovat kadonneet savuna ilmaan, innostuin kuvamaan kotona oikein urakalla. (Sittemmin vanhoja kuvia on pystytty kaivamaan jostakin muistin uumenista.)
No , mikäs kuvatessa, kun valoa on ainakin riittämiin! Koettelen teitä tällä kertaa kuvakimaralla olohuoneesta. :)

Lauantain Ikeareissulla ei tarttunut mukaan muuta kuin sipulikukkia ja kynttilöitä. Tosin ei ollut aikomuskaan mitään suurempaa hankkia.

Tänne olohuoneeseen katsottiin mattoja. Haluaisin niin kovasti sellaiset tummanpunaiset aidot villamatot. Olen vihdoin saanut myytyä idean jopa miehelle. Ovat vain niin himputin kalliita! Ja mietittiin kyllä, että jos joskus olisi varaa sellaiset hankkia, niin ei ehkä ikeasta kuitenkaan ostettaisi.
Vaikka toisaalta voi olla, että tulevat samasta paikkaa, kuin muutkin... Mene ja tiedä!
Matot olisi sellainen ikuisuus sijoitus. Sitten joskus eristäisivät mukavasti vanhaa lankkulattiaa :)
Ruokapöydän pitsiliinat ovat kaikki äitini tekemiä. Aluksi oli ajatus hankkia tuohon päälle lasi, mutta jotenkin tämä on aidonpi näin. Ja eihän tässä arkena syödä. Oikeastaan hyvin harvoin pöytää ruokailuun edes käytetään. Lähinnä Niilon vuoksi ruokailemme aina keittiössä. 

Tuleva pääsiäinen on inspiroinut erilaisiin askarteluihin ja asetelmien tekoon. Saa nähdä loppuuko innostus ennen huhtikuuta! :)

Ei siis mitään oikeeta asiaa. Taaskaan! :)
Mukavaa tiistain jatkoa kaikille!






perjantaina 12. maaliskuuta 2010

munimista ja hautomista

Olen viikon verran askarrellut pääsiäismunia. Tarvikkeet ovat lojuneet pöydällä ja olen tehnyt aina pienen työvaiheen kerrallaan tai levittänyt kerroksen maalia. Sellaista pientä, mitä nyt pystyy Niilon kaitsemisen ohessa tekemään. Tämä luettakoon siis kategoriaan muniminen.

Mutta sitten on ollut myös sitä hautomista. Se on liittynyt enemmänkin tämän blogin pitämiseen, kuin muniin. Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että jatkaakko vai lopettaa. Pidän bloggaamisesta ja teidän blogienne lukemisesta. Haluaisin vuorokauteeni lisää tunteja, jotta voisin vierailla blogeissanne ahkerammin ja syventyä lukemään kirjoituksianne paremmin. (Lisätunteja, ei taida löytyä pääsiäismunista?) Kyse ei siis ole haluttomuudesta, eikä juttujenkaan puutteesta. Voisin kyllä turista tässä useampaankin otteeseen päivässä. Uskokaa vain, minulla on koko ajan muka jotakin asiaa.


Mutta kuitenkin kirjoittaminen on nyt vaikeaa.
Kun on esitellyt kotinsa lähes jokaista nurkkaa myöden, ja niiltäkin osin, joista ei ole niin innoissaan, alkaa väistämättä miettimään, että mitä seuraavaksi. 
Kun on paljastanut itsestään lähes kaiken enemmän tai vähemmän mielenkiintoisen, on takki äkkiä ihan tyhjä.
Pohdin koko ajan kriittisemmin sitä, mitä kirjoitan. Toistanko vain itseäni ja samoja juttuja.

Moni on nyt pohtinut blogissaan pinnallisuutta ja turhamaisuutta. Onko rumaa esitellä ostoksiian ja hankintojaan. Minä en kanna moisesta huonoa omaa tuntoa. (Kenenkään ei pitäisi!) (Eikä minulla kyllä paljon esiteltävää ole ollutkaan :)) Tämäkään ei siis ole syy hautomiseen.
Olen myös iloinen ja onnellinen jättämienne kommenttien määrästä. Vika ei siis ole teissä! :)

Jokin kuitenkin mättää. Eilen jo alustin postausta, jossa ripustin hanskani naulaa. Mutta en minä kuitenkaan halua lopettaa. Jotakin puuttuu, mutta mitä?  
Jatkan hautomista, ja varmaan munimistakin. Yritän miettiä, kerronko seuraavaksi jälleen kotini nurkista, vai jostakin vallan muusta. 
Missä menee raja sisustusblogin ja yleisen vuodattamisen välillä?

Loppuun hiukan väriä:

Iloista ja valoisaa viikonloppua!

keskiviikkona 10. maaliskuuta 2010

Paluu sisustuksen pariin - taas...

Siitähän tässä minun blogissa pääasiassa on kyse.
Tuntuu vaan, että täällä ei tapahdu mitään ja aiheet on vähissä. Kaikkea muuta turistavaa kyllä olisi.
Muistinpas kuitenkin että makuuhuoneen kevätverhot on esittelemättä!

Alla kuva huoneen talviverhoista. Samaa tyyliä, kuin olkkarissa; Eli pimennyskankaalla vuorattua pellavaa.
Tämä siksi, että tässäkin huoneessa ikunoista vetää niin, että sukat pyörivat jalassa, ja siksi, ettei asemalla norkoileva väki näe makuuhuoneeseen, kun ulkona on pimeää ja sisällä valoisaa.


Kevääksi tein verhot kuitenkin ihan puhtaan valkoisesta pellavasta.
Aamulla herätessä on jo hieno huomata, kuinka valo hiipii kankaan läpi unisiin silmiin.
Koko huone kylpee nyt valossa ja kevät pääsee sisään.


Tulostin silitettävälle siirtopaperille vanhan tekstikuvan. Pidän näistä yksinkertaisista jutuista, enkä kaipaa nyt makuuhuoneeseen mitään turhia härpäkkeitä.

En pystynyt kuvaamaan huonetta kunnolla, koska kamerani ei työskentele vastavaloon.

Vanha ikkunanpoka on vain nostettu tuohon ikkunan eteen. 
Eräänlainen salusiini tulee kun siihen on lykitty vanhoja kortteja ja valokuvia. Pokassa on pienet metalliklipsut juuri sopivasti. Siis ne, joilla lasi on aikanaan ollut siinä kiinni.

Niin, ja eteisen narsissit ovat ihanassa kukassa.
Kyllä pieni määrä keltaista vain kuuluu kevääseen!


tiistaina 9. maaliskuuta 2010

Mitä muut edellä, sitä minä perässä...

Eli surutta matkin toisia! :)
Nyt on pakko saada vaatekaappiin tilaa! Meillä on miehen kanssa sellaiset liukuovelliset "Ikeasäilyttimet", ja miekkosella on se sisempänä kulkeva ovi. Nyt ukko rukka ei saa enää oveaan auki, joten pitää tyhjentää.


Avasin blogin Uusi Kuu myy, ja sieltä saisi nyt huutaa tavaraa halvalla. 
Ei mitään luksusta, vaan ihan perus kamaa. 
Tämä erä 1 nyt siis kokeena. 
Katsotaan miten menee, materiaalia riittää jatkoakin ajatellen. :)


Voittaja on selvillä!

Tulin nopeasti täältä luentojen välistä huikkaamaan teille voittajan.
Arvonnat suoritettiin eilen illalla ja onnetar (miespuolinen) nosti kahden voittajan nimen!
Osallistujia oli aivan huima määrä! Huh!

Kuvassa eilen saamani tulppaanit :)
Päädyin tavalliseen paperiversioarvontaan, mutta aivan varmasti viimistä kertaa! :)
Pitää alkaa harjotella ensi kerralla ajoissa noita netin arvontamasinoiden käyttöä. Olen niin turkasen huono tuollaisissa!
Onneksi en ollut raaskinnut heittää pois viime keväänä siskoni hääkutsujen teosta ylijääneitä pieniä paperisuikaleita. Ei tarvinnut ihan kauheasti siis leikellä!

No, joka tapauksessa lukijoille korvamerkityssä arvonnassa voittajaksi nousi 
rumpujen pärinää.....
Saara 


Ja kaikille avoimessa arvonnassa onnetar suosi 
taas rumpujen pärinää...
Miiaa 




Onnittelut näille kahdelle melko tuoreelle bloggaajalle!
 
Saaralle lähtee paketti jossa tyynyliina, ja Miia saa tuoksupussin ja ristin!

Ottakaahan neidot yhteyttä, ja lähetelkää osoitetitojanne tännepäin!
(uudenkuunemilia(at)gmail.com)


Emilia 

maanantaina 8. maaliskuuta 2010

Paljon onnea minulle, paljon onnea meille kaikille!

Oikein ihanaa, aurinkoista ja keväistä naistenpäivää kaikille!
Muistuttakaahan miesväkeä kukista!

Itse vietän tänään myös syntymäpäivääni, joten kukkapuska olisi paikallaan! Vaikka enpä muista koskaan saaneeni mieheltäni kukkia syntymäpäivälahjaksi :)

Koska lahjonnat on muutenkin vähissä, ostan aina itse itselleni jotain kivaa. :)

Tänä vuonna se oli tämä:


Vintage by fén huivi! Nämä ovat niin kivan mallisia ja helposti kaulaan solmittavia. 
Pieni huivi antaa valkoiselle tunikalle kivasti potkua.
Aika hailakan värinenhän tämä on, mutta niin on melkeinpä kaikki vaatteeni:


Olen siis melko väritön persoona, sellainen tavallinen seinäruusu :)

Alunperin tarkoitukseni oli lahjoa itseäni tällä neuletakilla,

mutta en ole onnistunut löytämään omaa kokoani mistään. Pidän itselläni kuitenkin option jakun ostoon! :)
(Jos törmäät jossain, niin vinkkaa tänne päin!)

Olen muuten viimeisen viikon aikana saanut kuulla paristakin lähteestä, että minut on tunnistettu!
Aloittaessani bloggaamista, tein tätä ihan salaa. Ystävilleni en vieläkään ole kertonut. Nyt alkaa kuitenkin verkko ympärilläni kiristyä ja henkilöllisyyteni paljastua. 
Pitää ehkä jatkossa hiukan suodattaa, miten miestäni täällä dissaan. :)

No mutta kun nyt olen jo lapseni ja mieheni häpäissyt, niin kai se on sitten oma vuoroni.

Eli tässä minä olen. Taas kerran vuotta vanhempana ja viisaampana!


Tai oikeastaan tässä, koska
 minun pitäisi käyttää silmälasejani :)


Vähän väsynyt maanatai ilme, mutta
uusi huivi on jo käytössä!
Älkää välittäkö takana näkyvästä sekasotkusta!

Joten nyt olen juhlan kunniaksi tullut ulos kaapista!
 Hei vaan, kaikki tutut! :)

Illalla ilmoittelen arvonnan voittajasta. Yritän perehtyä noihin netin arvontakoneisiin, mutta varmaan päädyn siihen tavalliseen paperiversioon.

Muistakaahan olla naisellisia!


lauantaina 6. maaliskuuta 2010

Muistutan arvonnasta ja kerron kuulumisia

Olen todella pahoillani, että kommentteihin vastailu ja blogeissanne kommentointi on jäänyt minulta täysin. Päivityksiä olen käynyt pikaisesti lukemassa, mutta kommentteja en ole kirjoitellut. Uusia blogeja on arvonnan kautta löytynyt, ja niitäkin ihan varmasti kierrän tutkimassa!
***
Syy parin päivän hiljaiselooni on ollut valtava inspiraation purkaus! Kiitokset kannustuksistanne!
 Liekö johtua osaksi myös ihanasta auringonpaisteesta, ja siitä, että sain vihdoin niitä kaipaamiani kevätkukkia kotiin.
Joka tapauksessa kollaasien teko on jo aluillaan, ja monta kuvaa lasin alla kehyksissä. Askartelut aloitin tänään retkellä tiimariin, ja olenpa jopa verestänyt vanhoja käsityötaitojanikin. 

En nimittäin ole ollut puikoissa ainakaan kymmeneen vuoteen, mutta koska erilaiset blogit ovat talven ajan pursunnet mitä ihanampia neuleita, ja armas äitini alkaa olla tuiki tympääntynyt ainaiseen tilauslistaani, oli aika viimein kaivaa puikot kauniisiin käsiini, ja yrittää itse. 

Mitään en ole koskaan kutonut (meillä on aina kudottu, ei neulottu), vanttuut olivat koulussa pakolliset, samoin sukat. Jälkimmäiset ovat yhä kesken.
Puikkoja en voinut kaivaa omista kätköistäni, sillä sellaisia en edes omista. Langankin lainasin äidiltäni :)
Joka tapauksessa silmukan luonti tuli sieltä jostain takaraivosta, ja oikeakin yhtä helposti. Nurjaan siirryttäessä piti hiukan miettiä, mutta lopulta sekin luonnistui!

Nyt pitää mennä vain ostamaan omat puikot sekä nättiä lankaa, ja yrittää toteuttaa jotain mahdollisimman hankalaa ja vaativaa, jotta innostus sitten heti lopahtaisi. Tämä on nimittäin tyylini :)
***
Keväiset sipulikukat istutin samoihin lasiastioihin, joissa vielä torstaina paloivat kynttilät. Kevät saa nyt pyyhkiä kynttilän valon alleen ja aurinko valaista loisteellaan. Tosin isommat noet olisi kai syytä pestä ikkunoista, jotta valo tavoittaisi meidät paremmin. (Inspiraatiota kyseiseen hommaan ei kuitenkaan toistaiseksi ole, joten antaa olla.)

Alla helmililjoja/-hyasintteja keittiön pöydällä ja työhuoneessa.
Munakuva on vihdoin kehyksissä!

Olohuoneeseen myös helmililjoja. Kokeilin jo hiukan erilaisia asetelmia pääsiäistä ajatellen. Valkoinen astia on vanhaa Arabiaa, mutta sen todellinen funktio on hiukan epäselvä. Astiassa ei nimittäin ole minkäänlaista kaatonokkaa, vaikka siihen sellaisen voisi helposti kuvitella.






Nämä alla olevat kalakuvat päätyivät lopulta ulkoeteiseen, sillä sängyn päätyyn en niitä halunnut. :)
 Kuvat itsessään ovat kyllä mielestäni omalla tavallaan kauniita.
Kaverikseen sintit saivat ruukkunarsissit.
Keltainen antakoon hiukan väriä sisääntuloon, ja muuten melko värittömään eteiseen.


Loppuun vielä kuva pienen pienestä kutimestani. Näyttää siinä virheitäkin jo olevan, mutta käytän nyt sitä samaa sisua kuin virkkauksen opetteluuunkin. Villasukkia ei kuitenkaan taida vielä ensi joulun paketeihin syntyä. :)

Ja hei, se että kerroksen ensimmäinen silmukka jätetään neulomatta/kutomatta, oli ihan uutta. Taisin aikoinaan koulussa nukkua kun lajia opetettiin.... :)


Energisin kevätterveisin

keskiviikkona 3. maaliskuuta 2010

Pikku juttuja


Keväässä ja sen odotuksessa on jotain samaa, kuin hiusten kasvatuksessa.
Koko ajan odottaa vain sitä lopullista tulosta. Räntä, loska ja vesisade, jotka aivan varmasti kuuluvat jokaiseen kevääseen (ainakin lumisen talven jälkeen), ovat vähän kuin se vaihe, kun tekisi mieli pätkäistä hiukset uudestaan. Se kun tukassa ei ole enää mitään mallia, ja joka päivä on badhairday.

Sisustus rintamalla ei ole tapahtunut mitään uutta. Ideoita on, mutta ei energiaa toteuttaa niitä.
Tuolien huputus on jäänyt vain suunnittelu asteelle. Pellavat odottavat pöydälläni pölyisinä....
Makuuhuoneeseen ja olohuoneen lukunurkkaukseen piti tehdä "taulu rykelmät" tai jonkin sortin kollaasit vanhoista opetuskuvista. Homma on ihan puolitiessä, koska en saa aikaiseksi leikata paspiksia. (Joku myy Huutiksessa paspaturileikkuria 500€:lla. Yritän edelleen ihan käsipelillä!)
Ajattelen tekeväni kaiken sitten keväämmällä. No, tietäähän sen, että paljon jää taas tekemättä.
Minä ja suuret suunnitelmani. Mutta jospa viikonloppuna kunnostautuisi. :)


Kuvissa pieniä juttuja eteisestä.
Suutarin lestin löysin jokunen vuosi sitten isovanhempieni vintiltä. 


Vanha laukku on mieheni. Hän on saanut sen isoisältään. Muistaakseni se on vaihtanut aikaisemminkin sukupolvea.
Vanhat kengät tarttuivat mukaani kirppikseltä viime syksynä.







Sisemmässä eteisessä  säilytetään yhtä rakkaimmista esineistäni; Vanha paloruiskun vesisäiliö on varmaan ensimmäinen antiikki/romu esineeni.


Olin ehkä 10-vuotias, kun pelastin sen sukulaisten romukuormasta. Nuorempana se toimi paperiroskiksena koulupöytäni vieressä, mutta nyttemmin sen tehtävänä on ollut kätkeä sisäänsä sateenvarjot ja kenkälusikat.


Varsin oiva kapistus!
Voisi jopa sanoa, että tämä on sitä  industrial vintagea.

Siinäpä muuten sana, johon törmäilee nykyisin jatkuvasti. Ei sillä, pidän kovasti!